Viime talvena naapurin Bengt & Svea muuttivat lähistön palvelutaloon. Alueemme vanhin talo myytiin ja se sai purkutuomion. Kukapa nyt haluaisi asua 1940-luvun pula-ajan talossa? Niinpä. Ennen lopullista tuhoa sain pelastettua mm ehjälasisen ulkohuussin ikkunan ja se muutti sellaisenaan portaikkomme peiliseinälle. Laitoin ikkunaan roikkumaan sydämen, jonka olen tehnyt ikivihreistä metsän antimista. Kehys, kirjain ja kynttilänpidike ovat kirppislöytöjä.
I vintras flyttade grannarna Bengt&Svea till servicehuset. Områdets äldsta hus såldes och rivdes ner ganska snart därefter. Vem i hela världen vill bo i ett hus från det fattiga 1940-talet? Ja, säg det. Innan grävskopan kom räddade jag bla ett gammalt men intakt fönster med karmar från utedasset. Fönstret klev in hos oss på spegelhyllan i trapphuset. I fönstret hängde jag ett hjärta gjort av lummer och några loppisfynd.
Peiliseinän, josta olen aikasemmin kirjoitellut täällä (klik), vieressä on puolestaan valokuvaseinä, jossa vanhojen sukulaisten kuvia. Siitäkin olen aikasemmin kirjoitellut täällä (klik). Prinsessa ja porrasprojektikin, toteutus vuonna sitku, vilahtelevat kuvissa.
Har tidigare skrivit om spegelväggen här (klick), bredvid den har vi en skrytvägg, mer bilder här (klick). Prinsessan och projekt trappan, som ska bli gjort innan jag blir pansionär, reflekteras från speglarna.
Kun katson ulos ikkunoistamme, en malta olla miettimättä miksi kaikki vanha pitää purkaa? Ja rakentaa uutta, prameampaa ja isompaa tilalle? Onko niin, ettei nykyään arvosteta sitä vuosien työtä, jota esim Bengtin & Svean sukupolvi teki kaataessan itse puut taloonsa, jonka sitten itse myös rakensivat ja pitivät kunnossa? Se kaikki häviää yhdessä päivässä. Onko tärkeämpää saada moderni, helppohoitoinen talo, samanlainen kuin naapurissa? Vai voisiko tuolla vanhalla olla jokin arvo?
När jag tittar ut genom våra fönster kan jag inte låta bli att undra varför allt gammalt ska rivas ned? Och ersättas med nytt, stort och grant? Är det så, att nuförtiden uppskattar vi inte det fleråriga arbete som Bengts&Sveas generation gjort, när de egenhändigt byggde sina hus från virket de själva högg ned i skogen? Allt försvinner på en dag. Är det viktigare att få ett modernt och lättskött hus, likadan som grannen? Eller kan det gamla möjligtvis tänkas ha något värde i sig?
Niin. Olemme itsekin näiden aivan samojen vaikeiden kysymysten ja päätösten edessä. Korjata vanhaa kalliilla, vai rakentaa uutta halvemmalla. Mutta siitä lisää joku toinen kerta.
Ja-a. Vi själva brottas också just nu med dessa samma svåra frågor och beslut. Renovera gammalt med dyra pengar eller bygga nytt billigare. Mer om det någon annan gång.
Näin tänään, mukavaa viikkoa!
Så var det idag, trevlig vecka!
10 kommenttia:
Suloista teillä.
Onhan se oikeasti sääli, kun kaikki kaunis vanha tuhotaan!
Mutta, toisaalta taas ihan kaikkea ei voi säästää.
Onneksi suomesta löytyy kuitenkin hyvin paljon vanhoja kunnostettuja taloja :)
Iloista viikkoa.
kaunista huomenta!
meillä aurinko kurkistaa metsän takaa ja pakkasta 10 astetta:)
jes, saan vihdoin uusia kuvia otettua!
ihana peilikokoelma sinulla ja ihana on myös tuo vanha poka somisteineen<3
sydämeni särkyy kun kaikki vanha puretaan, asuisin mieluiten juuri tuollaisaa mummonmökissä vaikka ilman mukavuuksia:)
mutta sehän on raha joka usein ratkaisee ei rakkaus vanhaan!
mukavaa viikonjatkoa:)
mie nautin vapaapäivästä!
lämpimin halauksin
Päivi
Samaa olen mietiskellyt minäkin... Se on niin sääli, kuinka kaunista, arvokasta ja vanhaa ei osata aina kunnioittaa. Minä kyllä viihdyn tässä yli satavuotiaassa talovanhuksessani paremmin kuin missään koskaan. Enää en voisi kuvitellakaan asuvani vaaleanvihreässä elementtitalossa pellon keskellä, kymmenin samanlaisten ympäröimänä...
Onneksi täällä meidän pikkukaupungissa on tajuttu suojella ja säilyttää vanhaa. Puutalo-keskusta on aivan korvaamaton. Arvostan suuresti sitä, että ihmiset näkevät suuren vaivan ja remontoivat vanhaa. Itseki sillä tiellä nyt ollaan... :)
Ihana tuo poka portaikossa. Ja muutenkin niin kauniita esineitä. <3
Voimia päätöksiin! :)
-Päivi-
Kauniita kuvia ja kauniita ajatuksia! <3
Surullistahan se on, kuinka vanhoja taloja puretaan uusien tieltä. Talojen ja niiden asukkaiden historiaa tuhotaan, kauniit vanhat rakennukset katoavat... Uuteen taloon ei kovin äkkiä saa sitä tunnetta talon historiasta, talon henkeä. :(
Iloista viikkoa sinulle!
Hej!
Vilken tur att du hann rädda det vackra fönstret, det kom verkligen i rätta händer i och med att du fick tag på det :)
Ja, visst kan man undra varför nytt skall byggas och ingen verkar bry sig om att ta till vara gamla hederliga byggnader, men, men...-40 talets hus hade kanske inte så fina byggmaterial att tillgå och kostnaderna blir därmed höga för renovering.
Ha en fin dag! /Bea
Där vi nu bor i vårt nybyggda hus stod före det en gammal charmig stuga, som vi tyvärr var tvungna att riva. Tyvärr tyckte jag då också, men den var inte alls ändamålsenlig att renovera... Och jag tog tillvara allt som kunde tas tillvara innan den revs :O) Så passande med fönstret där och oj så många maffiga spegelramar du har.
Kram Mia
Samoja aatoksia pyörittelen itsekin aika ajoin. Vaikka rakennettaisiin uutta vanhalla tyylillä, ei fiilis kuitenkaan ole koskaan sama.
Kauniisti väkerretty sydän, kumpa itsekin jaksaisin tehdä tuollaisen :)
Korjata edullisesti vanhaa, se on meidän mottomme :)
Ja tosiaan kuka sitä nyt vanhassa haluaisi asustaa, no ainakin me!
me asumme tällaisessa purkutuomion saanneessa talossa. hyvää hirsi taloa ei kannata purkaa mutta ei nää nykyihmiset sellaista tajua-hullun leima me saatiin ku tähän muutettiin ja vielä lasten kanssa.
Lähetä kommentti