Niin. Niihin traumoihin vielä. Onneksi ei kuitenkaan ihan kaikki kukkaset pihallamme valkoisia ole. Siemenpussissa kyllä luvattiin siitä syntyvän valkoisia digitaliksia (mitä ovatkaan selkosuomeksi...?). Mutta tälläisiä sinililoja niistä tuli. Enkä raaski nyhtää niitä pois. Ovat aika komeita silti, väristä viis. Ja taitaa tämän tyyppistä sävyä olla siellä enemmänkin ja pikkaisen roosaa. Olen ehkä traumassani paranemaan päin?
Ja-a, tillbaka till trauman igen. Lyckligtvis är inte alla blommorna vita hos oss. Fröpåsen lovade helt vita digitalis. Men det blev såna här blålila. Och har inte hjärtat att riva bort dem heller - de är rätt så vackra trots färgen. Och visst finns det mer av liknande färgnyansser i vårt trädgård, och lite rosa också. Kanske är jag och min trauma på förbättringsvägen?
Epäilen silti että lapseni on jo vaurioitunut... ;) Sitä lisää kunhan saan napsittua kuvia. Mukavaa kesäviikonloppua!
Misstänker ändå att mitt barn är redan skadad...;) Mer om det när jag hunnit fota lite mer. Önskar dig en skön sommarhelg!
3 kommenttia:
Haha... Jag har också mest vita blommor, men av någon underlig anledning brukar vissa förvandlas efter ankomsten till oss. Tex helt vita penseer är nu gula och en vit saint paulia är nu knallrosa ;O)
Hauskoja päivityksiä sinulla :) Hymyilin kun luin tuota mansikkakikkaa, voin vain sieluni silmin nähdä rastaiden puutarhassa ihmettelevän.
Moni lapsuuden väri tosiaan voi aiheuttaa kyllästymisen. Minulle punainen on sellainen väri. Nuorena olin päästä varpaisiin puettuna punaiseen :)
Mukavaa viikonloppua sinulle myös.
Hei! Olipa hauska mansikkaidea! Tuota pitäisi kokeilla :) Tunnustaudun myös valkoisten kukkien ihalijaksi, joskin aivan hennot pastellisävyt kelpaavat myös. Suurin osa ystävistänikin tietää tämän ja kiikuttavat minulle yleensä valkoisia kukkia, mutta vanhat tädit eivät suostu ostamaan valkoisia, koska punaisia niitten olla pitää, tai oransseja! Kääk! Ja niistä kun en tykkää yhtään. Tuo sinun sormustinkukkasi on muuten hurjan nätti, ihana värikin. Puhtaan valkoiset taitaa olla harvinaisempia. Meitä pienenä aina komennettiin pitämään pihassa kukkivista sormustinkukista näpit irti koska niistä tehdään sydänlääkettä. Se on jäänyt syvälle mieleen, sellainen trauma täällä :) Mukavaa viikonvaihdetta!
Lähetä kommentti