keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Vielä kerran - Ännu en gång

palaamme tuonne Shhh.... huoneeseen, jossa olet aikaisemminkin ollut vierailulla.
återkommer vi till Shhh... rummet, där du har tidigare varit på besök.



Siellä on vanha 1800-luvun kaappi. En vain jaksa lopettaa maalattujen ovien ihailua, joten koska kaappi on oven vieressä, pääsi ovi vielä kerran kuviin.
Där har vi ett gammalt skåp från 1800-talet. Jag kan bara inte låta bli att beundra de nymålade dörrarna. Eftersom skåpet står precis bredvid dörren, fick den vara med ännu en gång på ett parbilder.


Kaappi oli yksi ensiostoksia nykyiseen kotiimme 8 vuotta sitten. Yläkertaan sen kantoi 3 raavasta miestä. Hiki virtasi ja homma kesti lyhyestä matkasta huolimatta iäisyyden. Sedät sanoivat lähtiessään, että alas kaapin saa vain nosturilla ikkunan kautta! Kaappi on seilaillut yläkerrassa huoneesta toiseen, mutta toivottavasti en saa päähäni siirtää sitä vaikka alas eteiseen....
Skåpet var en av de första inköpen vi gjorde efter flytten för 8 år sen. Det bars upp av 3 starka män. Svetten ran och klockan gick, trots att det var inte lång väg att bära. När farbröderna skulle gå hem sa de att det enda sättet att få ner skåpet är med lyrfkran genom fönstret! Skåpet har farit fram och tillbaka där uppe, men som tur är har jag inte kommit på att ta den ner till hallen tex, än...



Makuuhuoneissa on yleensä yöpöydät. Niinpä ne löytyvät myös meiltä. Lamput tulivat taloon samoihin aikoihin kaapin kanssa. Olivat silloin uutuustuote IKEAssa. Taitaa niitä olla siellä vieläkin.
I sovrummen finns det vanligtvis nattduksbord. Likaså hemma hos oss. Lamporna kom in nästan i samma väva med skåpet. Då var de säsongens nyhet på IKEA. Det går nog att få dem än.



Nämä talonpoikasrokokookaapit löysin vuosia sitten kirpparilta ja olivat myyjä-rouvan mukaan1920-30 luvulta. Alkuperäispinta oli poistettu, joten uskalsin hioa maalin pois ja vahata valkeiksi. Vaha on siinä mielessä kiva, että jos juomalaissa onkin muuta kuin tuikku, ei siitä jää jälkeä pöydän pintaan. Kosteus on helppo pyyhkiä vahan pinnalta pois.
Dessa små bondrokokooskåpen hittade jag på en loppis för flera år sen. De lär vara från 1920-1930 talet, enligt tanten som sålde dem. Orginalfärgen hade tagits bort och därför kunde jag slipa dem och vaxa vita. Vaxen är fiiffig för att om man nu råkar ha annat än värmeljus i glaset så blir det inga märken på bordet. Vätskan stannar kvar på ytan och är lätt att torka bort.


Korutyttö kerää päivän korut yllensä ja unta voi houkutella koululaisten runokirjalla nimeltä Kantele. Se on painettu 1936 Werner Söderströmillä Porvoossa, niihin aikoinhin jolloin mummoni työskenteli siellä.
Smyckestösen samlar på sig alla dagens smycken och man kan locka fram JonBlund med Kantele, skolelevernas diktbok. Den är tryckt 1936 på Werver Söderström i Borgå, då min mormor arbetade där.

Vielä mahtuu mukaan arpajaisiin!
Än hinner du delta i utlottningen!

3 kommenttia:

Mia kirjoitti...

Så mycket fint. Skåpet är ju bara underbart. Det måste ha varit värt tre hästkrafter för att få upp, eller mankraft då..Jag har ett svintungt piano som har varit med runt i olika lägenheter och länder.

Olivieno kirjoitti...

Kaunis kaappi ja yöpöytä! Vahalla saa aina niin siistiä jälkeä.

Wanilla kirjoitti...

Yöpöydät sekä kaappisi ovat upeita!
Minultakin löytyy useampi wanha, suuri ja painava kaappi, muutossa sai myöskin meillä olla useampi mies kantamassa:)
Mukavaa loppuviikkoa,
Riitta