maanantai 2. elokuuta 2010

Left-overs


Käykö sulle koskaan näin...? Että osa namuista ei kelpaa edes kissallekkaan ja siinä ne sitten purjehtivat kulhosta toiseen oman aikansa? Mitähän näille nyt oikein tekisi...?
Blir det så här hos dig någon gång...? Att en del av godiset inte smakar ens för katten, och de flyttas en tid fram och tillbaka mellan olika skålar? Hur ska man bli av med dem egentligen...?


Tälläistä mulla on nyt aikaa pohtia, sillä talo on hiljentynyt. Vieraat palasivat kotiin säkki täynnä muistoja, joihin palataan taas seuraavalla tapaamisella. Iso J siirtyi kesätöistä palkkatöihin ja Prinsessa matkusti vaarin puuhamaahan. Jäljellä vain minä ja namut.
Ja, sånt har jag tid för att fundera då huset är tomt nu. Gästerna har återvänt hem med nya minnen som vi kan återvända till nästa gång vi möts igen. Stora J har slutat sommararbetet och återvänt till det riktiga jobbet och Prinsessan har rest till morfars äventyrpark. Kvar enbart jag och godiset.

Taidan tarjota karkkeja naapurin tytöille.
Ska se om flickorna i grannhuset gillar godisarna.

9 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Juurikaan koskaan ei minullekaan kelpaamattomia namusia ei löydy. Mutta keväällä työpaikan pöytään ilmestyi "jäähyväisnameina" harjoittelijalta kooste erivärisiä marianneja. Nuo keltaiset saivat viihtyä kulhon pohjalla piiiiiiitkään, kun punaiset ja siniset jo olivat ottaneet paikkansa meidän vyötäröiltä:) Ymmärrän siis tilanteen.
Mukavalta kuulosti ystävien vierailu. Ja isovanhemman puuhamaa on sitä ihan parasta!

Hanni kirjoitti...

Tunnistan tilanteen. Meillä namit siirtyvät keittiön kaappiin 2-3 kuukaudeksi ja sitten heitän ne jossain vaiheessa vähin äänin roskikseen. Kauheaa tuhlausta, mutta pahojakin karkkeja on olemassa eikä niillä tee kukaan mitään =(

Krista kirjoitti...

Juu joskus käy noin ja meidän namuille käy sitten niin, että syön ne makeanhimossani sieltä kaapin perukoilta, kun talossa ei muutakaan ole :) Että kaikki meillä menee ainakin mamman suuhun...

Home By Virginia kirjoitti...

Mmmmmmm... ☺
Marianne drops er så utrolig gode...!!! ♥ Yum Yum

Titter innom for å si at jeg har en Giveaway inne hos meg... ;)

Klemmer fra MV ♥

Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Moikka! Ihana blogi sinulla! Pitääkin kurkata tuo puoti linkki vielä!

Meillä jää aina bandan juhlapöydän konvehdeista ne ananakset syömättä. En tiedä mikä sekin juttu on, kun muuten olen aika kaikki ruokainen :)

Lenni kirjoitti...

:D meillä ei jää oikeastaan mikään muu syömättä kuin marsipaanitäytteiset suklaakohvehdit. Melkein kaikelle muulle makealle on joku ottaja, jos ei kukaan muu, niin minä tai mies makeanhimossamme :D Mutta myönnettäköön, että jotkut pyörivät kupin pohjalla pitempään kun taas toiset katoavat salamana suihin. Ihania pyykkipoikia, hengareita ym puodissasi, täytyypä poiketa ostoksille joku päivä.

maano kirjoitti...

terkkuja maanolta kävin kurkkimassa kuulumisiasi

Wilhelmiina kirjoitti...

Ihan sama meillä -siten kun namut on aikansa viihtyneet kaapissa heitän ne myös pois. Ja kyllä tuntuu pahalle tuhlaukselle.
Meillä mies kyllä onneksi syö niitä "pahoja" namuja aika paljon ja sanookin että maistuvat suussa oikein hyviltä :) Mutta jos niille saisi keksittyä jotain käyttöä tms säästyisi moinen tuhlaus:)

Sirkka kirjoitti...

Keltaisia en olekaan maistanut, saati sitten tietänytkään niiden olemassaolosta..mutta meillä ei mene namuset hukkaan, mies rakastaa, itse olen kyllä pidättyväisempi.
Teillä on kyllä kaunis koti ja paljon olettekin saaneet kauneutta aikaan.

Iloa päivääsi ja oli oikein kiva, kun poikkesit blogissani, kiitos!