Yhtenä päivänä oli kamera poissa. Siis täysin tipotiessään. Eikä kukaan tunnustanut nähneensä vempainta päiväkausiin. Asia jäi sikseen. Sitten yhtäkkiä kamera pisti silmään keittiön pöydällä. Siihen se oli tupsahtanut ilmeisesti ihan itsestään, sillä kukaan ei ollut sitä siihen tuonut. Tai ei ainankaan tunnustanut.
En dag så var kameran borta. Helt bortblåst. Och ingen medgav sig ha sett aparaten sen flera dagar tillbaks. Så fick saken vara. Sen helt plötsligt så dök kameran upp på köksbordet. Dit hade den kommit av sig själv, eftersom ingen hade lämnat den där. Så sa dem i alla fall.
Muistikortilta löytyi mielenkiintoisia kuvia.
På minneskortet hittaade jag intresantta bilder.
Lätt att förstå vad hon har sett mig göra här hemma.
Ylpeänä äitinä ajattelin, että ihan suht hyviä ovat 5-vuotiaan ottamiksi. Hienosti on romppeet ainankin aseteltu.
Som stolt mamma tänkte jag att dessa är rätt så bra för att vara tagna av en 5åring. Fint har hon i alla fall arrangerat allting.
Tähän viimeiseen seurueeseen palataan vielä! Ja kaipa siitä lastenhuoneestakin voisi näytää muuta kuin oven.
Ska återkomma till denna herrskap! Och visst kunde man ju visa mer av banrnkammaren än bara dörren..
Mukavaa sunnuntaita!
Ha en härlig söndag!
4 kommenttia:
Aika hauskaa! Raota ihmeessä lastenhuoneenkin ovea...
Minulla olisi haastava tunnustus sinulle tuolla blogissani. Käy nappaamassa mukaasi, kun kiireiltäsi ehdit! Ihanaista sunnuntaita.
Verkligt fina bilder :O)
Upplevde lite samma vi också en gång när "någon" hade ritat på tapeterna hos oss. Ingen visste vem det kunde vara, bara ett problem, att det råkade stå namnet också skrivet på tapeten ;O)
Skön söndag! Kram Mia
Ei se omena kauas puusta putoa! Kohta teidän pitää avata toinenkin blogi :-)
:)
Lähetä kommentti