En ole oikein koskaan tehnyt kunnon postauksia sisältä. Olen vain näyttänyt yleensä vain lähikuvia. Syystä. Har väl aldrig visat ordentligt inifrån huset. Har använt nästan alltid bara närbilder. Av en viss orsak.
Puristaa jotenkin nämä sisäkuviot. Pedanttia harmittaa kaikki keskeneräisyys. Kaiken pitäisi valmistua saman tien, kun idea putkahtaa päähän, riipumatta omista tai miehen muista velvollisuuksista, kuten vaikka työstä... Mutta kai sitä tässäkin kohtaa joskus aikuistuu... Ja ehkä asioista osaa nauttia enemmän, jos niiden eteen ponnistelee.
Av någon anledning är jag ångestfylld av hur vissa saker är här inne. Pedanten i mig tycker inte om när saker och ting inte blir klara. Enligt min mening borde allting vara klart på samma sekund som jag fått iden i huvudet. Detta oavsett alla måsten som både jag och maken har, sånt som jobb tex. Men någon dag blir man väl vuxen i detta avseende också ... Och man njuter mer av saker när man får riktigt anstränga sig för att få dem klara.
Joten, tämäkin postaus on epätäydellisyydestä. Edellisen postauksen tyttötaulu on osana yläkerran porraskäytävän seinälle pikkuhiljaa kasvavaa peilikokoelmaa. Peileistä heijastuu kuvaa ahdistavasta, maalaamattomasta ylläkerran aulan katosta. Haasteena maalauksessa on paikoittain yli 4m korkeutta, rappusten päällä.
Så i detta inlägg ska jag återigen visa ofärdiga saker. Tösen från förra inlägget hänger på väggen vid trappuppgången där det håller på att bli en kollektion av speglar. De reflekterar det ångestfyllande, omålade taket i hallen på övervåningen. Den står omlålad för att det är delvis på över 4m höjd, ovanpå trappstegen.
Ja tuolle tyhjälle viereiselle seinälle on tulossa kuvia sukulaisista. Kunhan ehdimme saada kaikki kelvollisiin kehyksiin. Pidän siitä miten valo heijastuu sisään peilien yläpuolella olevasta ikkunasta. Jonka puitteet pitäisi maalata.
Och den tomma väggen brevid ska vi ha som "skrytvägg" när vi väl har hunnit att hitta sisådär rätta ramar till alla bilder. Tycker om hur ljuset kommer in genom fönstret ovanpå speglarna. Ja ja, karmarna borde målas.
Porraskäytävän seinät odottavat myös maalausta, eteisen seinämaalauksen yhteydessä. Niin myös tuo peilin heijastama kaide. Tosin, ei olisi pahitteeksi vaihtaa koko kaide vähän jykevämpään versioon....
Väggarna ska också bli målade, i samma väva när vi målar om i hallen. Likaså staketet, som det syns en liten bit av, ska också få målarfärg på sig. Egentligen borde vi få ett helt nytt staket, som är mer stabilt....
Valmista tulee joku päivä. Ihan varmasti. Mutta sitten onkin taas jo jotain muuta kesken.
Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti! Ensikerralla jo varmaan vähemmän ahdistusta ja enemmän hymyä! Pian on viikonloppu.
Allt det här blir färdigt en dag. Helt säkert. Men sen är det igen något annat som inte är klart.
Tack för att du orkade läsa ända hit! Återkommer snart med mindre ångerst och med gladare miner! Snart är det helg igen!
9 kommenttia:
Åhh... vad jag känner igen mig!! Vill så mycket och har stora planer, snabbt skall de gå, för nästa projekt snurrar under tiden :))
Men...jag gillar din vägg med speglar - snyggt och visst ljuset är viktigt och en verkligt fin idé med speglar!
Vi bygger som bäst ett hobbyrum (ateljé) för mina intressen och ljuset har vi satsat på med jättestora fönster. Visar på min blogg någongång sen, när det är visningsklart :)
Tack för titten hos dig!
Må gott! /Bea
Onpa sinulla upea peilikokoelma! Kaikki valmistuu aikanaan siihen on hyvä uskoa, vaikka välillä se onkin vaikeampaa... Uskoa sinulle ja minulle!
Kauniita peilejä ja kehyksiä! Minusta taas kivaa että on koko ajan projekteja päällä...
Jag vill helst ha ting färdigt igår men efter en tio-femton år har jag förstått att färdig blir jag aldrig, som badet uppe - hemskt !! Jag tycker verkligen om din spegelvägg, vilken kul idé och så många fina ramar. Du har det fint hemma så inte stressa :)
Ihana peilikokoelma, eikä kuvista ainakaan välity ahdistusta... heh...
Keskeneräisyyshän on elämän suola: Jos mitään ei ole kesken, ei mikään koskaan valmistukaan!
Heippa!
Kaunis peilikokoelma!! Kyllä keskeneräisyyteen tottuu;) Arvostaa sitten sitäkin enemmän, kun on valmista, osaa nauttia tuloksista!!
Ja kun pikkuhiljaa alkaa myös ymmärtämään, että se oikeastaan on osa elämää, osaammekohan ollakaan niin ettei kerta kaikkiaan mitään ole kesken, ei maalattavaa, ei minkään nurkan kohentamista, ei edes verhoja uusia tartte ommella...;D
Mukava postaus, ei ahistanut!!;D
Halaus sinulle sinne "maalipurkkien joukkoon";), kyllä se siitä, hiljaa hyvä tulee!:)
Halva nöjet är ju att planera och drömma ;O) Kommer säkert att bl jättefint! Gillar alla dina vackra speglar.
Ha en skön helg!
Mahtava tuo portaikon seinämä peileineen ja tauluineen.
Tunnistan samat ajatukset itsellänikin: mielummin kuvaan pieniä osia kokonaisuudesta, koska tuntuu, että vielä ei ole valmista tai tarpeeksi hienoa. Sitä pitää vaan oppia olemaan armollinen itselleen ja sietämään keskeneräisyyttä :)
Hehheh, nyt alkaa jo naurattaan, puhut kuin minä! Voi kuinka asiat edistyvät liian verkkaisesti!
Lähetä kommentti